Kas

Marraskuuksi vaihtunut, ja ensi lumi tuli. Ensi lumi, joka eilen jo sulaili pois, tänään vielä enemmän. Ensilumi yllättää aina. Sen vaaleus ja pehmeys, kaikki. Hämmentää, aina uudelleen ja uudelleen.

Ja kas, niin se aika on rymynyt eteenpäin, että on jo vuosi kulunut blogimaailmaan astumisestani. Kiitoksia teille, jotka olette täällä taivaltani mukanani taittaneet. Ajatuksenne ovat olleet tärkeitä, ja ovat edelleen. Monta heijastuspintaa on löytynyt.

Vuosi ylipäätään on tarjonnut hienoja ja hyviä hetkiä, ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joista voisi olla vaikka pesämunaksi tulevalle. Ehkä nuo ajatukset vielä odottelevat kypsymistä. Tai sitten eivät. Voihan olla, että ne jäävät kiiltokuviksi albumiin, mutta sekin on hyvä se. Olen siitäkin kiitollinen. Kuitenkin oikeita asioita on tapahtunut paljon.

Eikä kuitenkaan voi sanoa, että vuosi olisi ollut helpoimmasta päästä. En kai sitä olisi halunnutkaan. Ehkä nyt tämä hetki ei olisi tämä, eikä tämä tunne olisi näin syvä. Näin on oikein.

Yritän ehtiä tänne enemmän, ja vierailuille blogeihinne tietenkin!

Hetkinen tänään

Luonto ruskeassa, ruosteen värejä kukissa ja puissa, siniharmaata ilmaa, mustia öitä, ja aamutkin tummia vielä, kun herätään. Hehkulamput räpsähtelevät rikki, nyt jo joka huoneessa, ylikäyttöä, kun illat on pimeitä. Kynttilän valo ehdoton, niiden pehmeä valo ympärillä kuin lämmin huopa.

Virkkaustakin hieman, inspiraatiota ja ideoita moniin eri asioihin, vaan vielä on muuta tärkeää, ja siksi jostain täytyy luopua. Luopumisen syksy, vaikka ei kuitenkaan. Paljon saa tilalle. Ja paljonhan minulla on jo nyt. Runsaasti tärkeitä asioita, joista ei milloinkaan luopuisi. Ja iloa, kaiken kiireen keskellä.

Vielä hiljaiseloa, ja taukoilua, palailen kuitenkin, kun muutama asia on saatu alta pois. Iloista ja lämmintä syksyä toivottelen kuitenkin kaikille!

Tauko

Jään pienelle tauolle. Tavataan taas.

Puuttuvia kukkia

Huomaan puutarhastani puuttuvan syyskukat. Syysleimut, toki, ne suosikkini, siellä on, mutta muita ei nyt ole, olen harmissani. Ja muistan vuosi sitten harmitelleeni ihan samaa. Jo silloin ajattelin, että ensi syksynä sitten siellä kukkii enemmän. Vaan ei kuki, ei.

Haaveilen kivasta ja värikkäästä. Näin mielenkiintoisen yhdistelmän tummaa pinkkiä ja syvää tummaa keltaista. Voisivat olla valkoisiakin, mutta rehevästä pidän. Muutaman krysanteemin olen hakenut. Piristää, ja lohduttaakin.

Tänään oli jo kylmä aamu, vaikkakin aurinko paistaa nyt kirkkaasti. Varpaat ja sormet ovat olleet kohmeessa. Aamupalapöydässä huomasin vetoa. Täytyi hakea kunnolla vaatetta päälle. Päiväksi ennustettiin kyllä lämmintä. Se on hyvä juttu se.

--

Ps. Valittamiseni ja puutarhaepätoivoiluni tuntuu nyt niin tyhmältä. Runsas kuukausi sitten leikkasin vaalealta tähtiputkelta varret, ja nyt se kukkii uudelleen, kuin vastalauseena turhamaisuudelleni! Lisäksi kosmoskukka avaa joka päivä uusia nuppuja! Niinpä, eli eipä kannata paljoa valitella...

Epäonnea ja epäonnistumista, myös onnea

Epäonnekseni epäonnen aaltoni vei myös yhden virkkuukoukkuni ja mekko ei etene. Illalla annoin alkuviikkoiselle epäonnelleni vielä komeat naurut, uskomattoman paljon epäonnen hetkiä siihen mahtui. Nyt tasapainoilua onnenkin suuntaan.

Muita virkkausprojekteja käynnissä. Luonnonvärejä kaipaan nyt. Myös ruskan värejä.

Valokuvausharrastuksen kanssa vähän takkuamista, ja epäonnistumisen tunteita. Opettelen aihetta ihminen, ja liikkuva kuva. Luonnonvalon kanssa. Sekä hienoisen salaman ja etäisyyksien kanssa. Salama kuin vieras yöseura. En osaa suhtautua siihen millään tavoin, ja kohtelen sitä hyvin äkkipikaisesti, hätäillen ja hötkyillen. Toivoisin saavani onnistumisen tunnetta.

Koti on saanut siivousta, illalla juhlimme syöden ja kutsuen ystävät kylään. Toivon kaikille tähän viikonloppuun onnen (ja onnistumisenkin) hetkiä!

Miksi

Eilinen päivä tuntui tahmealta kuin siirappi. Tuntui, että kaikki maailman asiat olisi yhdessä päivässä paisuneet ilmalaivan kokoisiksi.

Tavoittelin ihmisiä, jotka ei vastanneet. Kaadoin vesilaseja pöydille. Lempimukini meni rikki. Rikoin tuolin. En saanut pyykkiä kuivumaan.

Miksi jotkut päivät ovatkin niin ruosteiset?

*

Tämä tänään. Oikein mukavaa viikon alkua!